lauantai 1. tammikuuta 2011

Erilaisia kohtaloita

Espoossa 1.1.2011

Hyvää Uutta Vuotta Gran,

Jätän kliseiset ja imelyyden kyllästämät toivottelut ja voivottelut tuohon yhteen yllä olevaan lauseeseen. Yhteiskunta on muutoinkin tarpeeksi orjautunut kalentereiden ja kellojensa tuijottamiseen, etten koe suurta intoa, kun saan kirjoittaa vuoden viimeisen numeron eri tavalla kuin eilen. Ajassa on kuitenkin yksi hieno puoli; se ei anna periksi tehokkuusvaatimuksille. Ei edes suurillekaan mullistuksille. Aika on aina sama, sitä ei voi venyttää tai supistaa. Tai ainakaan ilman rajuja muutoksia planeettojen välisessä syklissä. Tämä tästä.

Euron kolikon vajoaminen Erkki Liikasen jalkojen juurelle oli niin osuvaa, että välillä epäilen sinun sählänneen Benjam's Bistrossa tahallasi. Koordinaatiokykysi puhuu kuitenkin tahattomuutesi puolesta ja saan vilpittömästi nauraa tilannekomiikalle. Ainoa katumuksen hiven jäi, kun emme tarttuneet olutseuraa vaille jääneen miehen kutsuun. Kerrankin meillä oli tähdellisempääkin tekemistä, harvinaista.

Edellinen vuosi päättyi rehkiessä ja tämä vuosi alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Viime vuoden viimeisinä hetkinä kuuntelin maahanmuuttajaperheen ilakointia yli puolen yön seinäni takana. Käytävällä ja viereisellä parvekkeella maleksi juopuneita tyhjäntoimittajia. Jykevän teräsbetoniseinän läpi kuuluivat kaikki 90-luvun alku- ja loppupuolen surkeat NRJ-hitit. Samoja hittejä voi kuulla Sokos Hotel Vantaan editse ohikulkevista Opel Astroista ja Toyota Corollista. Sanon tämän ensimmäisen ja viimeisen kerran; vittuilivat väärälle miehelle. Tämän vuoden ensihetket alkoivat kuitenkin pitkillä yöunilla ja yli aukeamallisella Aarno "Loka" Laitisen juttuja Iltalehden viikonloppupainoksessa. Huippua!

Kiitos erilaisesta tavasta käsitellä Kari Tapion kohtaloa. Ainoastaan sinun tai Mattiesko Hytösen kaltainen moniottelija voivat käsitellä kyseistä asiaa uusista näkökulmista. Suomalaisessa viihteessä pääasia on kai se, että sen paskuus on täysin omanlaistaan. Sitä paskuutta tarvitsee joka lauantai-iltana aimo annoksen, etteivät jalat vahingossakaan nouse maan pintaa korkeammalle.

Kiitän vielä saunakutsustasi, olisi ollut hienoa päästä saunavieraaksesi. Käytän kuitenkin tämän päivän hiljaiselossa, jotta jaksan ensi vuoden alun haasteet. Niitä riittää varmasti naapureiden kanssa sotiessa ja pohtiessa valintojaan helmikuisessa Majvikissa.

Parhain terveisin,

-Teemu Sikari