Lauttasaaressa 27.12.2010
Hyvä Sikari,
Joulun ihme on sittenkin olemassa. Sen saimme todistaa viikkoa ennen joulurauhan julistusta. Helsinki oli kauniin lumipeitteen verhoilema, tähdet tuikkivat ja me olimme syöneet upean italialaisen illallisen. Bruchetat, pastat, cappucinot ja taidolla humaloitu italialainen olut olivat saaneet mielemme muikeiksi.
Kun olimme saaneet takkimme niskaan Benjams Bistron eteisessä ja kiitelleet ylisanoin ravintoloitsijaa, tapahtui joulun ihme. Minulta tippui maahan euron kolikko ja kuin hyrrä se pyöri maassa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kurkottaessani kolikkoa takaisin näin tutun miehen suoraan edessäni. Euron kolikko jatkoi pyörimistään ja me kaksi saimme todistaa kuinka edessäni seisova Euroopan keskuspankin neuvoston jäsen ja kansallisen keskuspankkimme pääjohtaja jäi ilman pöytää.
Et ehkä usko kuomaseni, mutta näin koko suomalaisen EU-historian pikakelatun filminauhan omaisesti samalla kun kolikko pyöri ravintolan kivilattialla. Juuri ilman pöytää jäänyt finanssialan supervaikuttaja laukaisi mielessäni tuon oudon filminauhareaktion. Liekö syynä edellä mainittuun pääjohtajan menneisyys Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina.
Välähdyksin mielessäni kävi tuokiokuvia Ahtisaaresta kertomassa diplomaatin ammattivarmuudella Erkki Liikasen nimityksestä Euroopan yhteisön huippuvirkaan. Mielessäni vilahti valtiosihteeri Sundbäck viemässä Suomen EY-jäsenyyshakemusta Brysselin lentokentällä, Jörn Donner tupakalla Jyrki Otilan kanssa talvi-iltana europarlamentin pihalla. Silmissäni loimusi pohjalaisten viljelijöiden EY-jäsenyyttä vastaan sytytetyt heinäpaalit keskellä Helsinkiä. Näin nuokkuvat ministerit palaamassa Brysselin raskaista neuvotteluista, Paavo Väyrysen puhumassa EY-jäsenyyttä vastaan ja Esko Ahon tiukkaamassa median läsnäollessa Toimi Kankaanniemeltä hallitusyhteistyön mahdollisuuksia EY-jäsenyyspäätöksen jälkeen.
Statistin rooliin jäivät filminauhallani suomalaiset europarlamentaarikot. Pakko kuitenkin myöntää, että tilannekuva Ilkka Suomisesta nostamassa olutlasia keskellä Brysseliä on syöpynyt alitajuntaani.
Ymmärrätkö veli Sikari, edessämme olivat eurooppalaiset kasvot. Kaikesta tästä eurooppalaisuudesta huolimatta olemme suomalaisia jopa euromyrskyn jälkeen ja juna kulkee vieläkin suomalaisilla raideleveyksillä. Suomalaisuus on sinitaikaa mutta koko Euroopa laulaa kanssain. Kuljemme Yhdysvaltojen vanavedessä Natoon ja valoon päin. Vuosikymmenten saatossa euroyhteisö nousee kuin taivaisiin. Ei toivetta mulla sen kummempaa kuin sinä sunnuntaina silloin voisin roolit unohtaa kun sen Eki teki taas! Siinä kaikki mitä vastaan Kari Tapiosta.
Suomalainen viihde on surkeaa, mutta olen varma, että jo kuukausi maailmalla saa meidät molemmat kaipaamaan Vexi Salmea muistelemassa omia sanoituksiaan karaokekansan parissa tai Sami Hintsasta laulamassa Tartu Mikkiin -ohjelman loppukappaletta. Ihan tosissaan.
-Gran-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti