Kotona 22.11.2010
Arvoisa Sikari,
Tänään avatessani televisiota, painoin vahingossa FST5-kanavan päälle. Katselen kanavaa toki tarkoituksellakin, mutta nyt toisella kotimaisella tuotetun ohjelmiston pariin minut johdattelikin kohtalo. Tredje statsmakten, FST:n vastine Pressiklubille, on lähestulkoon nerokas ohjelma. Kyseistä ohjelmaa seuratessa tunnen suurta ylpeyttä omasta vähemmistöstäni; pakkoruotsia kannattavista suomenkielisistä.
Olen päästänyt oman ruotsin kielen taitoni melkoiseen rappiotilaan. Tarkoitukseni oli kirjoittaa kirjeeni tänään sillä toisella virallisella, mutta en kyennyt. Jo otsikko meinasi mennä väärin. Argumentteja pakkoruotsin puolesta minulta löytyy useita. Tärkeintä on kuitenkin havaita, ettei kyseisen kielen osaamisesta ole ollut kenellekään suoranaista vahinkoa.
Mutta siirrytäänpäs kuninkaallisiin. Lapsena en joutunut ikinä nukkumaan ilman iltasatua. Äitini luki yleensä sadut Kirsi Kunnaksen pitkästä ja kapeasta satukirjasta tai jostakin muusta niteestä. Tähän tarinaan ei varsinaiseti kuulu se, että isälläni oli tapana sepittää jokin "pupujuttu", joissa muun muassa puput pelasivat pupujen jalkapalloa ja voiton jälkeen matkustivat pupujen laivalla takaisin pupjen kotiin ja joivat pupujen kaljaa. Ehkä oli hyvä kuitenkin tuoda pupujutut tiedoksi, sillä se voi avata muutamia lukkoja matkallasi minun pääni sisään.
Seikkaperäisesti yritän havainnollistaa, että kuninkaalliset ovat satuiän ylittyessä tulleet punahilkkojen ja pupujen tilalle. Olen myös varma, että pienellä perehtymisellä pitäisit itsekin Ernst Augustin tai jonkun muun hulttiokuninkaallisen toilailuja aika mukaansatempaavina.
Saunailta oli kieltämättä mitä myhäilyttävin tapaus tämän syksyn ja talven rajavyöhykkeellä. Huomionarvoista on myös se, että saimme lukupiirin kaikkia todennäköisyyslaskelmia uhmaten kuitenkin kasaan.
En usko rajaavani 1980-luvun tutkielmiani sen kummemmin. Luultavasti löydän muutaman uuden tuntemattoman suuruuden ja tulen hehkuttamaan heitä Sinullekin kyllästymispisteeseen asti. Niin ja arvaapa mitä: kyllästymispisteesi saavutettua, tuon Peter Robinsonin muistelmat lukupiiriimme ilman veto-oikeutta.
-Gran-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti