Espoossa 1.1.2011
Hyvää Uutta Vuotta Gran,
Jätän kliseiset ja imelyyden kyllästämät toivottelut ja voivottelut tuohon yhteen yllä olevaan lauseeseen. Yhteiskunta on muutoinkin tarpeeksi orjautunut kalentereiden ja kellojensa tuijottamiseen, etten koe suurta intoa, kun saan kirjoittaa vuoden viimeisen numeron eri tavalla kuin eilen. Ajassa on kuitenkin yksi hieno puoli; se ei anna periksi tehokkuusvaatimuksille. Ei edes suurillekaan mullistuksille. Aika on aina sama, sitä ei voi venyttää tai supistaa. Tai ainakaan ilman rajuja muutoksia planeettojen välisessä syklissä. Tämä tästä.
Euron kolikon vajoaminen Erkki Liikasen jalkojen juurelle oli niin osuvaa, että välillä epäilen sinun sählänneen Benjam's Bistrossa tahallasi. Koordinaatiokykysi puhuu kuitenkin tahattomuutesi puolesta ja saan vilpittömästi nauraa tilannekomiikalle. Ainoa katumuksen hiven jäi, kun emme tarttuneet olutseuraa vaille jääneen miehen kutsuun. Kerrankin meillä oli tähdellisempääkin tekemistä, harvinaista.
Edellinen vuosi päättyi rehkiessä ja tämä vuosi alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Viime vuoden viimeisinä hetkinä kuuntelin maahanmuuttajaperheen ilakointia yli puolen yön seinäni takana. Käytävällä ja viereisellä parvekkeella maleksi juopuneita tyhjäntoimittajia. Jykevän teräsbetoniseinän läpi kuuluivat kaikki 90-luvun alku- ja loppupuolen surkeat NRJ-hitit. Samoja hittejä voi kuulla Sokos Hotel Vantaan editse ohikulkevista Opel Astroista ja Toyota Corollista. Sanon tämän ensimmäisen ja viimeisen kerran; vittuilivat väärälle miehelle. Tämän vuoden ensihetket alkoivat kuitenkin pitkillä yöunilla ja yli aukeamallisella Aarno "Loka" Laitisen juttuja Iltalehden viikonloppupainoksessa. Huippua!
Kiitos erilaisesta tavasta käsitellä Kari Tapion kohtaloa. Ainoastaan sinun tai Mattiesko Hytösen kaltainen moniottelija voivat käsitellä kyseistä asiaa uusista näkökulmista. Suomalaisessa viihteessä pääasia on kai se, että sen paskuus on täysin omanlaistaan. Sitä paskuutta tarvitsee joka lauantai-iltana aimo annoksen, etteivät jalat vahingossakaan nouse maan pintaa korkeammalle.
Kiitän vielä saunakutsustasi, olisi ollut hienoa päästä saunavieraaksesi. Käytän kuitenkin tämän päivän hiljaiselossa, jotta jaksan ensi vuoden alun haasteet. Niitä riittää varmasti naapureiden kanssa sotiessa ja pohtiessa valintojaan helmikuisessa Majvikissa.
Parhain terveisin,
-Teemu Sikari
lauantai 1. tammikuuta 2011
maanantai 27. joulukuuta 2010
Eurooppalaiset kasvot
Lauttasaaressa 27.12.2010
Hyvä Sikari,
Joulun ihme on sittenkin olemassa. Sen saimme todistaa viikkoa ennen joulurauhan julistusta. Helsinki oli kauniin lumipeitteen verhoilema, tähdet tuikkivat ja me olimme syöneet upean italialaisen illallisen. Bruchetat, pastat, cappucinot ja taidolla humaloitu italialainen olut olivat saaneet mielemme muikeiksi.
Kun olimme saaneet takkimme niskaan Benjams Bistron eteisessä ja kiitelleet ylisanoin ravintoloitsijaa, tapahtui joulun ihme. Minulta tippui maahan euron kolikko ja kuin hyrrä se pyöri maassa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kurkottaessani kolikkoa takaisin näin tutun miehen suoraan edessäni. Euron kolikko jatkoi pyörimistään ja me kaksi saimme todistaa kuinka edessäni seisova Euroopan keskuspankin neuvoston jäsen ja kansallisen keskuspankkimme pääjohtaja jäi ilman pöytää.
Et ehkä usko kuomaseni, mutta näin koko suomalaisen EU-historian pikakelatun filminauhan omaisesti samalla kun kolikko pyöri ravintolan kivilattialla. Juuri ilman pöytää jäänyt finanssialan supervaikuttaja laukaisi mielessäni tuon oudon filminauhareaktion. Liekö syynä edellä mainittuun pääjohtajan menneisyys Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina.
Välähdyksin mielessäni kävi tuokiokuvia Ahtisaaresta kertomassa diplomaatin ammattivarmuudella Erkki Liikasen nimityksestä Euroopan yhteisön huippuvirkaan. Mielessäni vilahti valtiosihteeri Sundbäck viemässä Suomen EY-jäsenyyshakemusta Brysselin lentokentällä, Jörn Donner tupakalla Jyrki Otilan kanssa talvi-iltana europarlamentin pihalla. Silmissäni loimusi pohjalaisten viljelijöiden EY-jäsenyyttä vastaan sytytetyt heinäpaalit keskellä Helsinkiä. Näin nuokkuvat ministerit palaamassa Brysselin raskaista neuvotteluista, Paavo Väyrysen puhumassa EY-jäsenyyttä vastaan ja Esko Ahon tiukkaamassa median läsnäollessa Toimi Kankaanniemeltä hallitusyhteistyön mahdollisuuksia EY-jäsenyyspäätöksen jälkeen.
Statistin rooliin jäivät filminauhallani suomalaiset europarlamentaarikot. Pakko kuitenkin myöntää, että tilannekuva Ilkka Suomisesta nostamassa olutlasia keskellä Brysseliä on syöpynyt alitajuntaani.
Ymmärrätkö veli Sikari, edessämme olivat eurooppalaiset kasvot. Kaikesta tästä eurooppalaisuudesta huolimatta olemme suomalaisia jopa euromyrskyn jälkeen ja juna kulkee vieläkin suomalaisilla raideleveyksillä. Suomalaisuus on sinitaikaa mutta koko Euroopa laulaa kanssain. Kuljemme Yhdysvaltojen vanavedessä Natoon ja valoon päin. Vuosikymmenten saatossa euroyhteisö nousee kuin taivaisiin. Ei toivetta mulla sen kummempaa kuin sinä sunnuntaina silloin voisin roolit unohtaa kun sen Eki teki taas! Siinä kaikki mitä vastaan Kari Tapiosta.
Suomalainen viihde on surkeaa, mutta olen varma, että jo kuukausi maailmalla saa meidät molemmat kaipaamaan Vexi Salmea muistelemassa omia sanoituksiaan karaokekansan parissa tai Sami Hintsasta laulamassa Tartu Mikkiin -ohjelman loppukappaletta. Ihan tosissaan.
-Gran-
Hyvä Sikari,
Joulun ihme on sittenkin olemassa. Sen saimme todistaa viikkoa ennen joulurauhan julistusta. Helsinki oli kauniin lumipeitteen verhoilema, tähdet tuikkivat ja me olimme syöneet upean italialaisen illallisen. Bruchetat, pastat, cappucinot ja taidolla humaloitu italialainen olut olivat saaneet mielemme muikeiksi.
Kun olimme saaneet takkimme niskaan Benjams Bistron eteisessä ja kiitelleet ylisanoin ravintoloitsijaa, tapahtui joulun ihme. Minulta tippui maahan euron kolikko ja kuin hyrrä se pyöri maassa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kurkottaessani kolikkoa takaisin näin tutun miehen suoraan edessäni. Euron kolikko jatkoi pyörimistään ja me kaksi saimme todistaa kuinka edessäni seisova Euroopan keskuspankin neuvoston jäsen ja kansallisen keskuspankkimme pääjohtaja jäi ilman pöytää.
Et ehkä usko kuomaseni, mutta näin koko suomalaisen EU-historian pikakelatun filminauhan omaisesti samalla kun kolikko pyöri ravintolan kivilattialla. Juuri ilman pöytää jäänyt finanssialan supervaikuttaja laukaisi mielessäni tuon oudon filminauhareaktion. Liekö syynä edellä mainittuun pääjohtajan menneisyys Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina.
Välähdyksin mielessäni kävi tuokiokuvia Ahtisaaresta kertomassa diplomaatin ammattivarmuudella Erkki Liikasen nimityksestä Euroopan yhteisön huippuvirkaan. Mielessäni vilahti valtiosihteeri Sundbäck viemässä Suomen EY-jäsenyyshakemusta Brysselin lentokentällä, Jörn Donner tupakalla Jyrki Otilan kanssa talvi-iltana europarlamentin pihalla. Silmissäni loimusi pohjalaisten viljelijöiden EY-jäsenyyttä vastaan sytytetyt heinäpaalit keskellä Helsinkiä. Näin nuokkuvat ministerit palaamassa Brysselin raskaista neuvotteluista, Paavo Väyrysen puhumassa EY-jäsenyyttä vastaan ja Esko Ahon tiukkaamassa median läsnäollessa Toimi Kankaanniemeltä hallitusyhteistyön mahdollisuuksia EY-jäsenyyspäätöksen jälkeen.
Statistin rooliin jäivät filminauhallani suomalaiset europarlamentaarikot. Pakko kuitenkin myöntää, että tilannekuva Ilkka Suomisesta nostamassa olutlasia keskellä Brysseliä on syöpynyt alitajuntaani.
Ymmärrätkö veli Sikari, edessämme olivat eurooppalaiset kasvot. Kaikesta tästä eurooppalaisuudesta huolimatta olemme suomalaisia jopa euromyrskyn jälkeen ja juna kulkee vieläkin suomalaisilla raideleveyksillä. Suomalaisuus on sinitaikaa mutta koko Euroopa laulaa kanssain. Kuljemme Yhdysvaltojen vanavedessä Natoon ja valoon päin. Vuosikymmenten saatossa euroyhteisö nousee kuin taivaisiin. Ei toivetta mulla sen kummempaa kuin sinä sunnuntaina silloin voisin roolit unohtaa kun sen Eki teki taas! Siinä kaikki mitä vastaan Kari Tapiosta.
Suomalainen viihde on surkeaa, mutta olen varma, että jo kuukausi maailmalla saa meidät molemmat kaipaamaan Vexi Salmea muistelemassa omia sanoituksiaan karaokekansan parissa tai Sami Hintsasta laulamassa Tartu Mikkiin -ohjelman loppukappaletta. Ihan tosissaan.
-Gran-
maanantai 13. joulukuuta 2010
Juna kulkee
Espoossa 13.12.2010
Yhteenkuuluvuutta ylistävän veljeskuntamme jälleennäkemisiä tuskin voi kuvailla muilla sanoilla kuin Amerikka-showlla. Suurkiitos jälleen kerran sinulle, että toit termin: "Amerikka-show" keskuuteemme. Asioita joita on erittäin vaikea selittää ulkopuolisille, niissä sinä olet ykkönen.
Harmi, että emme ehtineet vaihtaa kuulumisia sen enempää tämän päivän aikana. Olin jo kovasti odottanut tiivistelmää matkastasi pohjoiseen, mutta sain kyllä matkan varrelta mukavia tietoiskuja tiedonjanooni. Olen varma, että haluat puida Kari Tapion kuolemaa seuraavassa kirjeessäsi. On kuitenkin velvollisuuteni huomauttaa seuraavasta yhteensattumasta. Kari Tapio laulaa kappaleessaan: "Kun juna kulkee vaan, kulkee, on sillä suunta tuonne pohjoiseen." Aiemmasta poiketen sinä lensit pohjoiseen ja Kari Tapio kuoli.
Sen lisäksi, että vastaan kirjelmääsi näin myöhässä, vien sinulta myhäilyetuoikeuden edellisestä. Tiedän kuitenkin, että Kari Tapio ei ollut suurimpia suosikkejasi. Jos Vexi Salmi joskus kuukahtaa suorassa tv-lähetyksessä muistellessaan humalassa omien kappaleidensa sanoja, niin lupaan järjestää hiljaisen hetken suruaikaasi kunnioittaen.
On varmaankin aika nauttia Joulun rauhallisesta ajasta ja alkaa suunnata katseitamme ensi vuoden kesäspektaakkeliin. Olemme sen veljeskunnallemme velkaa.
Lumimäärään vittuuntunein terveisin,
-Teemu Sikari
Yhteenkuuluvuutta ylistävän veljeskuntamme jälleennäkemisiä tuskin voi kuvailla muilla sanoilla kuin Amerikka-showlla. Suurkiitos jälleen kerran sinulle, että toit termin: "Amerikka-show" keskuuteemme. Asioita joita on erittäin vaikea selittää ulkopuolisille, niissä sinä olet ykkönen.
Harmi, että emme ehtineet vaihtaa kuulumisia sen enempää tämän päivän aikana. Olin jo kovasti odottanut tiivistelmää matkastasi pohjoiseen, mutta sain kyllä matkan varrelta mukavia tietoiskuja tiedonjanooni. Olen varma, että haluat puida Kari Tapion kuolemaa seuraavassa kirjeessäsi. On kuitenkin velvollisuuteni huomauttaa seuraavasta yhteensattumasta. Kari Tapio laulaa kappaleessaan: "Kun juna kulkee vaan, kulkee, on sillä suunta tuonne pohjoiseen." Aiemmasta poiketen sinä lensit pohjoiseen ja Kari Tapio kuoli.
Sen lisäksi, että vastaan kirjelmääsi näin myöhässä, vien sinulta myhäilyetuoikeuden edellisestä. Tiedän kuitenkin, että Kari Tapio ei ollut suurimpia suosikkejasi. Jos Vexi Salmi joskus kuukahtaa suorassa tv-lähetyksessä muistellessaan humalassa omien kappaleidensa sanoja, niin lupaan järjestää hiljaisen hetken suruaikaasi kunnioittaen.
On varmaankin aika nauttia Joulun rauhallisesta ajasta ja alkaa suunnata katseitamme ensi vuoden kesäspektaakkeliin. Olemme sen veljeskunnallemme velkaa.
Lumimäärään vittuuntunein terveisin,
-Teemu Sikari
maanantai 29. marraskuuta 2010
Amerikka-show
Länsi-Espoossa 29.11.2010
Hyvä ystäväni Sikari,
Oletko koskaan havahtunut miettimästä, kuinka hienoja ihmisiä tunnemme ja voimme jopa ystäviksimme mainita. Uskomattomat hehkutukset ja överinostatukset ovat meille molemmille tuttuja ystävyys- ja kaverisuhteidemme ansiosta. Voisin väittää yhteenkuuluvuutta vaalivien veljeskuntatapaamistemme olevan yhtä Amerikka-showta!
Tänään varmaankin huomasit yhteisellä ruokahetkellämme Nanking-ravintolassa, että päässäni pyöri alinomaan yksi sanayhdistelmä; Amerikka-show. Yritän nyt kirjoittaa tuon sanaparin pois mielestäni. On parempi tulevien kirjeiden kannalta, että saan, taas se tulee, Amerikka-shown mielestäni pois.
Juhani Tammisella on jääkiekkovalmennuksessa ja elämänasenteessaan mieletön Amerikka-show! "Rajalla-Gränsen"-hanke Tornion ja Haaparannan välillä on aika hyvä Amerikka-show yritelmä. Tämän iltainen Diili-finaali perhearvoineen ja harkittuine yllätysmomentteineen oli pohjoismaiden mittakaavassa mieletön Amerikka-show! Rocky 4-elokuvan alussa esitettyä James Brownin kappaletta mielettömän repertuaarin kanssa ei tarvitse edes sanoa... Tai tarviipa sittenkin: ei helevetti mikä Amerikka-show!
Nyt se on tehty, ei enää Amerikka-showta. Kerta kiellon päälle: Reaganin aika.
Mutta siirrytäänpä vanhalle mantereelle. Siirrytään vanhan mantereen vanhempaan aikaan, 1600-luvulle. Skotlannista lähti samana vuonna kaksi laivaa eri suuntiin. Toisessa laivoista uhmattiin Länsi-Atlantin aaltoja. Uhmakkuus kannatti. Tuon laivan urhoolliset uudisraivaajien edusmiehet allekirjoittivat itsenäisyysjulistuksen, hylkäsivät monarkian melko kohteliaasti, tappoivat kalkkunan ja panivat alulle, tiedät kyllä mitä nimeä kantavan näytelmän.
Ei toisellekaan laivueelle huonosti käynyt. Vielä tänäkin päivänä eräs K-kauppa tekee nimessään kunniaa itään päin lähteneen laivan miehistön jälkeläisten saavutuksille.
Siinäpä tämän päivän mietteeni.
-Gran-
Hyvä ystäväni Sikari,
Oletko koskaan havahtunut miettimästä, kuinka hienoja ihmisiä tunnemme ja voimme jopa ystäviksimme mainita. Uskomattomat hehkutukset ja överinostatukset ovat meille molemmille tuttuja ystävyys- ja kaverisuhteidemme ansiosta. Voisin väittää yhteenkuuluvuutta vaalivien veljeskuntatapaamistemme olevan yhtä Amerikka-showta!
Tänään varmaankin huomasit yhteisellä ruokahetkellämme Nanking-ravintolassa, että päässäni pyöri alinomaan yksi sanayhdistelmä; Amerikka-show. Yritän nyt kirjoittaa tuon sanaparin pois mielestäni. On parempi tulevien kirjeiden kannalta, että saan, taas se tulee, Amerikka-shown mielestäni pois.
Juhani Tammisella on jääkiekkovalmennuksessa ja elämänasenteessaan mieletön Amerikka-show! "Rajalla-Gränsen"-hanke Tornion ja Haaparannan välillä on aika hyvä Amerikka-show yritelmä. Tämän iltainen Diili-finaali perhearvoineen ja harkittuine yllätysmomentteineen oli pohjoismaiden mittakaavassa mieletön Amerikka-show! Rocky 4-elokuvan alussa esitettyä James Brownin kappaletta mielettömän repertuaarin kanssa ei tarvitse edes sanoa... Tai tarviipa sittenkin: ei helevetti mikä Amerikka-show!
Nyt se on tehty, ei enää Amerikka-showta. Kerta kiellon päälle: Reaganin aika.
Mutta siirrytäänpä vanhalle mantereelle. Siirrytään vanhan mantereen vanhempaan aikaan, 1600-luvulle. Skotlannista lähti samana vuonna kaksi laivaa eri suuntiin. Toisessa laivoista uhmattiin Länsi-Atlantin aaltoja. Uhmakkuus kannatti. Tuon laivan urhoolliset uudisraivaajien edusmiehet allekirjoittivat itsenäisyysjulistuksen, hylkäsivät monarkian melko kohteliaasti, tappoivat kalkkunan ja panivat alulle, tiedät kyllä mitä nimeä kantavan näytelmän.
Ei toisellekaan laivueelle huonosti käynyt. Vielä tänäkin päivänä eräs K-kauppa tekee nimessään kunniaa itään päin lähteneen laivan miehistön jälkeläisten saavutuksille.
Siinäpä tämän päivän mietteeni.
-Gran-
maanantai 22. marraskuuta 2010
Kaksikielisyyttä, kuninkaallisia ja satuja
Espoossa 22.11.2010
Ystävä kallis,
Äärimillään huolestuttavaa olisi, jos kuka tahansa muu ystäväni avaisi television vahingossa väärältä kanavalta ja innottuisi erheensä johdosta seuraamaan sieltä tulevaa ohjelmaa ja kirjoittamaan siitä vielä pitkän litanian moista soopaa. Sinä saatat myhäillä Keskon vuosikertomuksia läpi, mutta minäpä kahlasin Yleisradion tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen. 165 miljoonasta eurosta, jotka käytettiin vuonna 2009 televisio-palveluihin, käytettiin 16 prosenttia FST5-kanavaan. Tätä lohkoa perusteltiin yhdellä lauseella: "YLE FST5 sisältää myös suomenkielisiä urheilulähetyksiä".
Vaihdetaan siis aihetta, sillä saavutit jo tavoitteesi. Provosoituneen lukijan. Kävin tänään töiden jälkeen Helsingin-matkani alkutaipaleella, Alppilassa. Oli riemastuttavaa huomata, että ratikan vakijengi ei noin vain vaihdukaan. Herkistyinkin ohikiitäväksi hetkeksi, kun muistelin kaikkia upeita asioita, joita silloin näin ja koin. Enkä tosiaan lähde erittelemään näitä asioita.
Siis kuninkaallisiin. Itse koin satukirjahetkiä laajasta valikoimasta, mutta ehdottomat suosikkini tulivat Mauri Kunnaksen kynästä. "Etusivun juttu" oli oma ykkösvalintani hänen teoksistaan, ehkä se on vaikuttanut osaltaan myöhempiin valintoihini. Pupujutut puolestaan kuulostavat sellaisilta lukoilta, jotka kätkevät taakseen jotain, mistä en halua tietää. Tunnen kuitenkin suurta ylpeyttä, sillä olen saattanut maistaa tuota mainitsemaasi pupujen kaljaa.
Et ole koskaan ollut suuri makeisten ystävä, joten oletan, ettet koskaan kokenut niin sanottua karkkipäivä-perinnettä. Tämä puolestaan selittää, ettet ole koskaan joutunut vaihtamaan lauantaipussia perjantaipulloon. Tyhjyys on kuitenkin ollut olemassa ja Ruotsin keltaisen lehdistön kuninkaallisuutisointi on kenties vietellyt sinut Haaparannan rajalla aivan liian aikaisessa vaiheessa. Toivonkin, ettet kohtele naisia kuten näiden satujen prinsessoja - juot itsesi tukevaan humalaan ja viet ajelulle. Huomasitko kuinka käytin laillasi kaksi kappaletta yhdistämään sadut ja kuninkaalliset.
Ernst August, mies jota 7 päivää-lehti siteeraa "Raikuliprinssiksi". Ja se hänestä. Saunailloissa voisimme suosiolla jättää tietyt aiheet käsittelemättä. Toisaalta, Tyynessä, Tollossa ja Paukussa ei mikään aihe saa olla tabu. Ehkä nautit hiukan kyseenalaista kunniaa siitä, että saat minut epäilemään sananvapauden tarpeellisuutta. Kukapa minä olen sinua tuomitsemaan.
Yritän tällä viikolla keskittyä käytännön asioiden hoitamiseen, joten vastailuni saattaa viipyillä hetkisen. Osittain tämän vuoksi halusin vastata sinulle tänään samana iltana. Voit pohtia rauhassa vaikka syntymävuotesi ykköshitin: "Kraftwerk - The Model", merkitystä ja sanomaa aikakaudestaan.
Ystävällisin terveisin,
-Teemu Sikari
Ystävä kallis,
Äärimillään huolestuttavaa olisi, jos kuka tahansa muu ystäväni avaisi television vahingossa väärältä kanavalta ja innottuisi erheensä johdosta seuraamaan sieltä tulevaa ohjelmaa ja kirjoittamaan siitä vielä pitkän litanian moista soopaa. Sinä saatat myhäillä Keskon vuosikertomuksia läpi, mutta minäpä kahlasin Yleisradion tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen. 165 miljoonasta eurosta, jotka käytettiin vuonna 2009 televisio-palveluihin, käytettiin 16 prosenttia FST5-kanavaan. Tätä lohkoa perusteltiin yhdellä lauseella: "YLE FST5 sisältää myös suomenkielisiä urheilulähetyksiä".
Vaihdetaan siis aihetta, sillä saavutit jo tavoitteesi. Provosoituneen lukijan. Kävin tänään töiden jälkeen Helsingin-matkani alkutaipaleella, Alppilassa. Oli riemastuttavaa huomata, että ratikan vakijengi ei noin vain vaihdukaan. Herkistyinkin ohikiitäväksi hetkeksi, kun muistelin kaikkia upeita asioita, joita silloin näin ja koin. Enkä tosiaan lähde erittelemään näitä asioita.
Siis kuninkaallisiin. Itse koin satukirjahetkiä laajasta valikoimasta, mutta ehdottomat suosikkini tulivat Mauri Kunnaksen kynästä. "Etusivun juttu" oli oma ykkösvalintani hänen teoksistaan, ehkä se on vaikuttanut osaltaan myöhempiin valintoihini. Pupujutut puolestaan kuulostavat sellaisilta lukoilta, jotka kätkevät taakseen jotain, mistä en halua tietää. Tunnen kuitenkin suurta ylpeyttä, sillä olen saattanut maistaa tuota mainitsemaasi pupujen kaljaa.
Et ole koskaan ollut suuri makeisten ystävä, joten oletan, ettet koskaan kokenut niin sanottua karkkipäivä-perinnettä. Tämä puolestaan selittää, ettet ole koskaan joutunut vaihtamaan lauantaipussia perjantaipulloon. Tyhjyys on kuitenkin ollut olemassa ja Ruotsin keltaisen lehdistön kuninkaallisuutisointi on kenties vietellyt sinut Haaparannan rajalla aivan liian aikaisessa vaiheessa. Toivonkin, ettet kohtele naisia kuten näiden satujen prinsessoja - juot itsesi tukevaan humalaan ja viet ajelulle. Huomasitko kuinka käytin laillasi kaksi kappaletta yhdistämään sadut ja kuninkaalliset.
Ernst August, mies jota 7 päivää-lehti siteeraa "Raikuliprinssiksi". Ja se hänestä. Saunailloissa voisimme suosiolla jättää tietyt aiheet käsittelemättä. Toisaalta, Tyynessä, Tollossa ja Paukussa ei mikään aihe saa olla tabu. Ehkä nautit hiukan kyseenalaista kunniaa siitä, että saat minut epäilemään sananvapauden tarpeellisuutta. Kukapa minä olen sinua tuomitsemaan.
Yritän tällä viikolla keskittyä käytännön asioiden hoitamiseen, joten vastailuni saattaa viipyillä hetkisen. Osittain tämän vuoksi halusin vastata sinulle tänään samana iltana. Voit pohtia rauhassa vaikka syntymävuotesi ykköshitin: "Kraftwerk - The Model", merkitystä ja sanomaa aikakaudestaan.
Ystävällisin terveisin,
-Teemu Sikari
Det andra språket
Kotona 22.11.2010
Arvoisa Sikari,
Tänään avatessani televisiota, painoin vahingossa FST5-kanavan päälle. Katselen kanavaa toki tarkoituksellakin, mutta nyt toisella kotimaisella tuotetun ohjelmiston pariin minut johdattelikin kohtalo. Tredje statsmakten, FST:n vastine Pressiklubille, on lähestulkoon nerokas ohjelma. Kyseistä ohjelmaa seuratessa tunnen suurta ylpeyttä omasta vähemmistöstäni; pakkoruotsia kannattavista suomenkielisistä.
Olen päästänyt oman ruotsin kielen taitoni melkoiseen rappiotilaan. Tarkoitukseni oli kirjoittaa kirjeeni tänään sillä toisella virallisella, mutta en kyennyt. Jo otsikko meinasi mennä väärin. Argumentteja pakkoruotsin puolesta minulta löytyy useita. Tärkeintä on kuitenkin havaita, ettei kyseisen kielen osaamisesta ole ollut kenellekään suoranaista vahinkoa.
Mutta siirrytäänpäs kuninkaallisiin. Lapsena en joutunut ikinä nukkumaan ilman iltasatua. Äitini luki yleensä sadut Kirsi Kunnaksen pitkästä ja kapeasta satukirjasta tai jostakin muusta niteestä. Tähän tarinaan ei varsinaiseti kuulu se, että isälläni oli tapana sepittää jokin "pupujuttu", joissa muun muassa puput pelasivat pupujen jalkapalloa ja voiton jälkeen matkustivat pupujen laivalla takaisin pupjen kotiin ja joivat pupujen kaljaa. Ehkä oli hyvä kuitenkin tuoda pupujutut tiedoksi, sillä se voi avata muutamia lukkoja matkallasi minun pääni sisään.
Seikkaperäisesti yritän havainnollistaa, että kuninkaalliset ovat satuiän ylittyessä tulleet punahilkkojen ja pupujen tilalle. Olen myös varma, että pienellä perehtymisellä pitäisit itsekin Ernst Augustin tai jonkun muun hulttiokuninkaallisen toilailuja aika mukaansatempaavina.
Saunailta oli kieltämättä mitä myhäilyttävin tapaus tämän syksyn ja talven rajavyöhykkeellä. Huomionarvoista on myös se, että saimme lukupiirin kaikkia todennäköisyyslaskelmia uhmaten kuitenkin kasaan.
En usko rajaavani 1980-luvun tutkielmiani sen kummemmin. Luultavasti löydän muutaman uuden tuntemattoman suuruuden ja tulen hehkuttamaan heitä Sinullekin kyllästymispisteeseen asti. Niin ja arvaapa mitä: kyllästymispisteesi saavutettua, tuon Peter Robinsonin muistelmat lukupiiriimme ilman veto-oikeutta.
-Gran-
Arvoisa Sikari,
Tänään avatessani televisiota, painoin vahingossa FST5-kanavan päälle. Katselen kanavaa toki tarkoituksellakin, mutta nyt toisella kotimaisella tuotetun ohjelmiston pariin minut johdattelikin kohtalo. Tredje statsmakten, FST:n vastine Pressiklubille, on lähestulkoon nerokas ohjelma. Kyseistä ohjelmaa seuratessa tunnen suurta ylpeyttä omasta vähemmistöstäni; pakkoruotsia kannattavista suomenkielisistä.
Olen päästänyt oman ruotsin kielen taitoni melkoiseen rappiotilaan. Tarkoitukseni oli kirjoittaa kirjeeni tänään sillä toisella virallisella, mutta en kyennyt. Jo otsikko meinasi mennä väärin. Argumentteja pakkoruotsin puolesta minulta löytyy useita. Tärkeintä on kuitenkin havaita, ettei kyseisen kielen osaamisesta ole ollut kenellekään suoranaista vahinkoa.
Mutta siirrytäänpäs kuninkaallisiin. Lapsena en joutunut ikinä nukkumaan ilman iltasatua. Äitini luki yleensä sadut Kirsi Kunnaksen pitkästä ja kapeasta satukirjasta tai jostakin muusta niteestä. Tähän tarinaan ei varsinaiseti kuulu se, että isälläni oli tapana sepittää jokin "pupujuttu", joissa muun muassa puput pelasivat pupujen jalkapalloa ja voiton jälkeen matkustivat pupujen laivalla takaisin pupjen kotiin ja joivat pupujen kaljaa. Ehkä oli hyvä kuitenkin tuoda pupujutut tiedoksi, sillä se voi avata muutamia lukkoja matkallasi minun pääni sisään.
Seikkaperäisesti yritän havainnollistaa, että kuninkaalliset ovat satuiän ylittyessä tulleet punahilkkojen ja pupujen tilalle. Olen myös varma, että pienellä perehtymisellä pitäisit itsekin Ernst Augustin tai jonkun muun hulttiokuninkaallisen toilailuja aika mukaansatempaavina.
Saunailta oli kieltämättä mitä myhäilyttävin tapaus tämän syksyn ja talven rajavyöhykkeellä. Huomionarvoista on myös se, että saimme lukupiirin kaikkia todennäköisyyslaskelmia uhmaten kuitenkin kasaan.
En usko rajaavani 1980-luvun tutkielmiani sen kummemmin. Luultavasti löydän muutaman uuden tuntemattoman suuruuden ja tulen hehkuttamaan heitä Sinullekin kyllästymispisteeseen asti. Niin ja arvaapa mitä: kyllästymispisteesi saavutettua, tuon Peter Robinsonin muistelmat lukupiiriimme ilman veto-oikeutta.
-Gran-
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Saunavieraita
Espoossa 21.11.2010
Arvon ystävä,
Kirjelmöintimme tuntuu olevan molemminpuolista iloittelua. Ihme, kun useammat eivät ole ymmärtäneet tämänkaltaisen toiminnan terapeuttista vaikutusta. Saat ajatuksella ja rauhassa purkaa puitavat asiat saaden niihin vielä vastakaikua. Verratonta, sanon minä. Nykyisin nämä viikonloputkin menevät rauhallisemmin, kun ei tarvitse arvuutella, kenet se Laitinen on tällä kertaa kolumnissaan haukkunut. Olen kai jo oppinut kiertojärjestyksen. Ensin kauppakamarinulikat, tämän jälkeen viherstalinistit ja lopuksi feministit ja muut historian päälle ymmärtämättömät.
En ole koskaan ymmärtänyt valtavaa kiinnostustasi kuningasperheisiin, valtionpäämiehiin ja heidän julkiseen juhlintaansa. Toki ymmärrän perinteiden päälle ja hyväksyn myötämielisenä rituaalisi, jotka itsenäisyyspäivääsi liittyvät. Itse yritän nauttia ylimääräisestä vapaapäivästä ja unohtaa kaiken mitä valtiossamme nykypäivänä tapahtuu. Yhtään kynttilää en kuitenkaan sorru sytyttämään, vaikka kättelyjonossa olisi itse PM-liiton puheenjohtaja.
Sixten kävi Bilderberg-ryhmän kokoontumisessa vuonna 2006, tällöin ne järjestettiin Brookstreet hotellissa, Kanadassa. Jorma Ollila, Jaakko Iloniemi ja Paavo Lipponen käyvät ahkerimmin kyseisissä taaphtumissa. Itse pidin tapahtumaa mielenkiintoisena siihen asti, kunnes huomasin Jyrki Kataisenkin olevan kävijälistalla. Voin hyvin kuvitella kansainvälisen kalvosarjan, joka käydään läpi joka vuonna: "Pensions, what are they and why should I be interested?". Tämän sisäpiirijutun selittäminen onkin sitten muille lukijoillemme hiukan hankalampaa.
1980-luku kuulostaa erityisen mielenkiintoiselta. Oletko jo ajatellut kohdentaa mielenkiintoasi maantieteellisesti tiettyyn paikkaan vai yleisesti koko aikakauteen? Oma 80-lukuni meni viuhuen ohi ja muistan korkeintaan yksittäisiä asioita esikouluajoiltani. 90-luku puolestaan oli omaa leppeiden kesäpäivien aikaani. Kukaan ei kuitenkaan ota niitä nuoruuden kirmailuja 2000-luvun Nousiaisissa meiltä kummaltakaan pois. Siellä perustettiinkin vahingossa oma Bilderbergimme.
Saunareissu muuten onnistui yli odotusten. On varmaankin aika alkaa pohtia seuraavaa kertaa ja seuraavaa vierasta. Ehdotan, että pidämme paikasta kiinni.
Marraskuisin terveisin,
-Teemu Sikari
Arvon ystävä,
Kirjelmöintimme tuntuu olevan molemminpuolista iloittelua. Ihme, kun useammat eivät ole ymmärtäneet tämänkaltaisen toiminnan terapeuttista vaikutusta. Saat ajatuksella ja rauhassa purkaa puitavat asiat saaden niihin vielä vastakaikua. Verratonta, sanon minä. Nykyisin nämä viikonloputkin menevät rauhallisemmin, kun ei tarvitse arvuutella, kenet se Laitinen on tällä kertaa kolumnissaan haukkunut. Olen kai jo oppinut kiertojärjestyksen. Ensin kauppakamarinulikat, tämän jälkeen viherstalinistit ja lopuksi feministit ja muut historian päälle ymmärtämättömät.
En ole koskaan ymmärtänyt valtavaa kiinnostustasi kuningasperheisiin, valtionpäämiehiin ja heidän julkiseen juhlintaansa. Toki ymmärrän perinteiden päälle ja hyväksyn myötämielisenä rituaalisi, jotka itsenäisyyspäivääsi liittyvät. Itse yritän nauttia ylimääräisestä vapaapäivästä ja unohtaa kaiken mitä valtiossamme nykypäivänä tapahtuu. Yhtään kynttilää en kuitenkaan sorru sytyttämään, vaikka kättelyjonossa olisi itse PM-liiton puheenjohtaja.
Sixten kävi Bilderberg-ryhmän kokoontumisessa vuonna 2006, tällöin ne järjestettiin Brookstreet hotellissa, Kanadassa. Jorma Ollila, Jaakko Iloniemi ja Paavo Lipponen käyvät ahkerimmin kyseisissä taaphtumissa. Itse pidin tapahtumaa mielenkiintoisena siihen asti, kunnes huomasin Jyrki Kataisenkin olevan kävijälistalla. Voin hyvin kuvitella kansainvälisen kalvosarjan, joka käydään läpi joka vuonna: "Pensions, what are they and why should I be interested?". Tämän sisäpiirijutun selittäminen onkin sitten muille lukijoillemme hiukan hankalampaa.
1980-luku kuulostaa erityisen mielenkiintoiselta. Oletko jo ajatellut kohdentaa mielenkiintoasi maantieteellisesti tiettyyn paikkaan vai yleisesti koko aikakauteen? Oma 80-lukuni meni viuhuen ohi ja muistan korkeintaan yksittäisiä asioita esikouluajoiltani. 90-luku puolestaan oli omaa leppeiden kesäpäivien aikaani. Kukaan ei kuitenkaan ota niitä nuoruuden kirmailuja 2000-luvun Nousiaisissa meiltä kummaltakaan pois. Siellä perustettiinkin vahingossa oma Bilderbergimme.
Saunareissu muuten onnistui yli odotusten. On varmaankin aika alkaa pohtia seuraavaa kertaa ja seuraavaa vierasta. Ehdotan, että pidämme paikasta kiinni.
Marraskuisin terveisin,
-Teemu Sikari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)